Torstai 15.11.2017 vastaus lääkärille

Olen sitä mieltä, että tapauksessani on tapahtunut hoitovirhe. Ymmärrän hyvin lääkärin huolta ajatuksieni "hajanaisuudesta" verrattuna, ehkä johonkin "normaaliin" tasapainoisempaan ihmiseen. En koe kumminkaan olevani ihan perus tasamaan tallaaja. Olen työni lisäksi myös, taiteilija, Rap-muusikko, piirtäjä, tanssija, maailmanmatkaaja, näyttelyäkin osaan, urheileva ja perusluonteelta sosiaalinen nuorimies, sun muuta. Olen aina kulkenut omia polkujani. Se että ajatukseni ja puheeni voivat tuntemattoman korvaan joskus huolestuttavilta, ilmeisesti psykoottisuuden oireeksi laskelmoi lääkäri,  ei välttämättä tarkoita että huoli olisi tarpeellista, vai? Mukavan se on, että huolehditaan, mutta osaan jo elämääni elää, uskokaa pois.

Olen empaattinen ihminen. Tykkään työssäni olla lasten ja nuorten kanssa (aikuiset joskus hankalia :/ ). Nautin pelata, opettaa, leikkiä ja käyttää luovia taitojani, sekä "tutkivaa katsettani" niin työssäni, kuin vapaa-ajalla. Teen työni hyvin ja rakkaudella ( voitte duunini johtoportaalta tarkistaa asian). Semmoisella aikuisen mielen empatialla ohjailen. Positiivista psykologiaa olen tutkinut nyt syksymmällä enemmän ja se on auttanut niin duunissani, kuin muussakin elämässä kovasti eteenpäin. Ben Furmanilla on mielestäni oikea ote näihin mielenongelmien hoitoon, tulokset puhuvat puolestaan.

Jos kovin kauan joudun "hoidossa" olemaan, niin masennukseksihan se kääntyy :( . Ei mielisairaalassa mukava ole olla, uskotko? Tiedän itse kokemuksestani, että energiani on jo laskemaan päin, noin viikon se on jo laskenut. Olisin halunnut loput energiastani taiteen tekoon, liikuntaan, sun muuhun rakentavaan käyttää, mutta se näyttää nyt mahdottomalta :(

Hulluksihan täällä mielisairaalassa voi ennenpitkää tulla... En minä ainakaan täällä mitenkään paranevan koe tulevan, kukin voi itse miettiä miltä se tuntuisi "potilaana" tällaisessa paikassa olla.

Mihin on kadonnut Suomesta usko ja luotto ihmiseen? Onko välittämisestä tullut sairaus tässä hektisessä individualistisessa ajassamme? Jos vain voisitte senverran luottaa tähän Tervon mieheen? Lupaan, käsi sydämmellä, että olen luottamuksen arvoinen ja tulen myös todistamaan sen jos mahdollisuuden annatte.

Ystävällisesti     Miikka Tervo - Amerikanserkku ( katsokaa netistä laulujani, niissäpä olen luonteeni koittanut kiteyttää)

Kommentit

  1. ajs5229. joulukuuta 2017 klo 20.54

    Samoja polkuja kuljet nuorimies. Haasteita ja ongelmia riittää mutta nehän ratkotaan välittömästi. Muuttoni juoppoperälle aiheutti hämmennystä. Eräs nuori pullistelija tuli uhoamaan karaokeravintolan röökipaikalla. Kerroin hänelle että vihaan väkivaltaa. L-Vantaalla mua kutsuttiin PEACEMAKERIKS. Olen kaiken haluamani kokenut ainakin kerran elämässä. Olen valmis kuolemaan Oletko nuorimies sinä. Kaveri hiljeni...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhempi novellin aloitus ja pientä päivitystä.

 Hyvin mennöö, mut toki täs ongelmiakin on... Elo on Miikalla ollut viimeajat aika perustallaamista Ruukissa. Eipä tuo hirveänä huvita kotikonnuilla olla, kun eukkokin on viimein taas löytynyt.  Kotona olen siivoillut ja sotkenut, uutta sielunrauhaisempaa sisustusta tehnyt: budhhalais-silkkihuivineen ja rukouslippuineen . Katosta moiset riippuvat. Käsintehtyjä tiibettiläisiä ovat moniväriset silkkikankaani. Kai se joskus Tiibetissäkin pitäisi käydä pyhiinvaellusreissulla, saisi vähän omaan uskoon vahvistusta oikeilta guruilta. Olen harrastellut: Tietsikkapelejä ( Täl hetkellä pelailen Maailman suurimman pelifirman, Blizzardin joukkueräiskintää nimeltä Overwathch, kova peli on ;) )  Goodvibes on pelinimeni, ja hyviä viboja sitä junnuille koittaa tuoda, kun monesti niin ärtyneenä pelailevat :) D.va pelihahmolla eniten olen tulosta tehnyt, mutta nyt, lentävä enkeli, ehkäpä  Mikael... Nimeltä Pharah alkaa sujumaan silleen et homma toimii ;) Noh niille jotka ei tiedä ...
Lue lisää

Helvetistä taivaaseen?

Vihdoin, kahden ja puolen viikon jälkeen, pääsin tuolta 81 tarkkailuosaton loukosta tänne psykoosiosastolle, jossa vasta oikea arviointi tehdään. Tälle osastolle pitikin alunperin päästä mahdollisimman nopeasti, mutta kun tilaa ei ollut, jouduin tuolla "säilössä" odottelemaan ihan turhaan. Mielenterveys oli välillä koetuksella, mutta hyvähän se on välillä vähän koettelemuksiakin olla, ettei laiskistu liikaa ;) Minun piti itse neuvoa hoitajia ottamaan tän 87 lääkäriin yhteyttä ja sitten vasta paikka aukeni täältä.... Melko hommaa, jos ammattilaisia pitää opettaa työnsä tekemään, että asiat alkavat rullaamaan....   oi voi  :( ,     kai tämä näppärämminkin voisi pyöriä, mut mitäpä minä mitään mistään tiedän. Lääkitykseni tuplattiin normaalista, kyl 800 mg ketipinoria on itselle aika norsun annos, aamut ovat aika vaikeita ja suu kuiva kuin beduiinin sandaali. Lekurihan ei minua uskonut ja diagnisoi vittuuntumiseni tilanteesta joksikin psykoosin oireeksi tai vastaavaa. ...
Lue lisää

Pikkaisen itsestäni

Synnyin vuonna 1980 Ouluun. Vanhemmilla kummallakin oli mielenterveydenhäiriöitä ja he erosivat kun olin neljä. Ensimmäinen lapsuudenmuistoni on 4v. kun äitini otti leipäveitsen ja vihoissaan ajoi isäni ulos talosta. Isä otti minut ns. turvatyynyksi rinnallensa. Eipä siinä, äiti vain pelotteli, kun ei saanut isääni muuten enää uskomaan. 4-11v. Oli lapsuuteni onnellinen isän kanssa. Vanha tupa Oulujoen rannalla, vanha Zetori, kaalipelto, nuotiotulella poika oppi isän opastuksella ruokaa tekemään yms. Kuljin 2 luokasta asti ympäri Oulua pyörälläni, isä luotti mikäs siinä, oli opettanut neuvoa kysymään, jos eksyi ja niin sitä "reissumieheksi" jo pienenä oppi. Paras kaverini Tuomas oli vuotta vanhempi, rikkaasta perheestä, taivaskanavia, nintendo, commadore 64 jne. pelit ja pensselit. Tuomas osasi jo toisella luokalla paremmin englantia , kuin suurin osa vanhemmasta väestä. Tuomas ei ollut liikunnallinen, joten pelasimme kahdestaan paljon fantasia ja roolipelejä, hän maalasi mini...
Lue lisää