Elämää suljetulla kylmässä pohjolassa

 Hyvin mennöö, mut toki täs ongelmiakin on... Elo on Miikalla ollut viimeajat aika perustallaamista Ruukissa. Eipä tuo hirveänä huvita kotikonnuilla olla, kun eukkokin on viimein taas löytynyt.  Kotona olen siivoillut ja sotkenut, uutta sielunrauhaisempaa sisustusta tehnyt: budhhalais-silkkihuivineen ja rukouslippuineen . Katosta moiset riippuvat. Käsintehtyjä tiibettiläisiä ovat moniväriset silkkikankaani. Kai se joskus Tiibetissäkin pitäisi käydä pyhiinvaellusreissulla, saisi vähän omaan uskoon vahvistusta oikeilta guruilta. Olen harrastellut: Tietsikkapelejä ( Täl hetkellä pelailen Maailman suurimman pelifirman, Blizzardin joukkueräiskintää nimeltä Overwathch, kova peli on ;) )  Goodvibes on pelinimeni, ja hyviä viboja sitä junnuille koittaa tuoda, kun monesti niin ärtyneenä pelailevat :) D.va pelihahmolla eniten olen tulosta tehnyt, mutta nyt, lentävä enkeli, ehkäpä  Mikael... Nimeltä Pharah alkaa sujumaan silleen et homma toimii ;) Noh niille jotka ei tiedä ...

Kävimme siis viiden päivän inspiraatiolomalla Amsterdamissa. Tässäpä nopea yhteenveto reissusta. Loman alku alkoi kiirehtien, minun piti juosta Imatran rautatieasemalle aamulla´nopeasti, että ehtisimme Helsingin junaan. Juna oli jo lähdössä, mutta sain kaksi minuuttia pidempään pidettyä junaa asemalla, että uusi ja ihana rakkaani Linh kerkeäsisi myös kyytiin. Tapasimme uuden vuoden yönä Helsingin rautatieasemalla. Katuvalon alla hän oli: Hymy, niin suupielissä, kuin noissa tummanruskeissa, sydämiä sulattavissa mantelisilmissä. Pieni, iloinen ja jopa liiankin suloinen pakkaus. Ei siinä Miikka pojan mitään auttanut, ei siinä ukot ollut mitään muuta mahollisuutta, jos ymmärrätte. Pakkohan se oli jututtamaan mennä, ei muuta kuin hymykin omille huulille ja rohkeasti kohti valoa kävi tieni. Tuntui, että kaikki solahti kohdilleen kivuttomasti, kuin vesi. Noin vartin ehkä kerkesimme jutella ja jollain ilveellä puhelin numeronkin prinsessalta sain reissuvihkooni. Ei pusuja, ei mitään semmois...