Elämää suljetulla kylmässä pohjolassa

Eilen kävi eno vaimoineen minua tapaamassa. Hyvää ja empaattista väkeä, luojaan uskovaa sakkia. Harvoin tällainen yksinäinen susi heitä tapaa, kausittaista. Lähipiiristäni puolet tuntuu nyt kääntäneen minulle selän, ei kai sitä psykoottisesti hullun kanssa kannata olla tekemisissä....ymmärrettävää toki, jos lääkärin näkemystä pitää yhtenä ja oikeana versiona totuudesta. Noh, tietääpä nyt ketä ovat luottamisen arvoisia. Tanssin eilen illalla vähän musiikin tahtiin, sai vähän piristystä päivään. En jaksa enää miettiä mitä hoitajat ja lääkäri käytöksestäni ovat mieltä, hehän näkevät mitä haluavat. Vikoja löytyy jokaisesta, jos vain vikoja etsitään... Eihän täällä tietenkään kaikki negatiivista ole, kunhan nauravan buddhan tiellä positiivisia asioita jaksaa etsiä. Kahvin juonti on normaalista vähentynyt ja osan hoitajien, sekä "potilaiden" (inhoan termiä) voi tarinasetä vähän rupatellakkin. Pääosin hiljaisempaa sakkia täällä toki on ja niillä joilla ääntä löytyy ovat yleensä ...

Synnyin vuonna 1980 Ouluun. Vanhemmilla kummallakin oli mielenterveydenhäiriöitä ja he erosivat kun olin neljä. Ensimmäinen lapsuudenmuistoni on 4v. kun äitini otti leipäveitsen ja vihoissaan ajoi isäni ulos talosta. Isä otti minut ns. turvatyynyksi rinnallensa. Eipä siinä, äiti vain pelotteli, kun ei saanut isääni muuten enää uskomaan. 4-11v. Oli lapsuuteni onnellinen isän kanssa. Vanha tupa Oulujoen rannalla, vanha Zetori, kaalipelto, nuotiotulella poika oppi isän opastuksella ruokaa tekemään yms. Kuljin 2 luokasta asti ympäri Oulua pyörälläni, isä luotti mikäs siinä, oli opettanut neuvoa kysymään, jos eksyi ja niin sitä "reissumieheksi" jo pienenä oppi. Paras kaverini Tuomas oli vuotta vanhempi, rikkaasta perheestä, taivaskanavia, nintendo, commadore 64 jne. pelit ja pensselit. Tuomas osasi jo toisella luokalla paremmin englantia , kuin suurin osa vanhemmasta väestä. Tuomas ei ollut liikunnallinen, joten pelasimme kahdestaan paljon fantasia ja roolipelejä, hän maalasi mini...

Onhan tässä tekemistäkin ollut. Toin Dominion lautapelin tänne, joka on ihan mukavasti kiinnostusta herättänyt. Itse olen aikoinani vähän ylipelannut kyseisen pelin, mutta voihan tuota toisille opettaa. Skip-bo saatiin hankittua tänne ja murhasin vanhemman veteraanin kyseisessä pelissä, tottakai. Osan potilaista kanssa ihan juttuunkin tulee, ihan mielenkiintoisia, traagisiakin, tarinoita täällä kuulee ja pääseepä katsomaan tällaisen osaston toimintaa tutkivalla silmällä, parannettavaa olisi, mutta toki huonomminkin voisi mennä. Vähän roolipelejäkin olen koittanut vetää, mutta vasta-alkajilla pelaajilla meinaa olla vähän käynnistys vaikeuksia peliin heittäytymisessä, eipä siinä. Lyriikoita on vähän kirjoitettu, vaikka suurimman luovuuden puuskan saivat kyllä tapettua tänne laittamalla. Vähän koittanut keventää tunnelmaa, naurun voima on parantava synkkinäkin aikoina. Ruoka on pääosin ihan hyvää, lihoahan täällä meinaa. Jospa jo ensi viikolla luottaisivat niinpaljon että kuntosalillekk...

Vetohan tuo tuntuu loppuvan.... Ketiapiini annokseni on lisääntynyt puolella, ( nyt 600 mg) aivan liikaa minulle pitkässä juoksussa. Aamulla kestää n. 3 h että saan "koneen käyntiin". Tunnit valuvat hitaammin, kuin koskaan elämässäni. Siirtoa psykoosiosastolle olen odottanut odottamistaan ( olisi enemmän tekemistä siellä), mutta eihän se viikonloppuna tapahdu. Mitäpä täällä tapahtuu, not much. Usko meinaa välillä olla koetuksella, alan jo totutella ajatukseen, että täällä vietetään se maksimi 3 kuukautta, se mitä he pisimmillään voivat sulkea taiteilijan pois yhteiskunnasta. Meninkin uhkaamaan tekeväni lehtijutun tästä "pelleilystä" . ( Oli vähän tyhmästi sanottu, että lehtijuttu, tarkoitin että esim. blogin teen, laitan tätä viestiä eteenpäin erinäköisin keinoin.) Lääkäri tekisi varmaan lobotomian minulle, jos se olisi vielä mahdollista.....vitsi, vitsi. Ei siinä, ymmärrän toki hoitotahon näkökulman tilanteeseen, ajattelevat varmasti auttavansa minua, mutta t...

Olen sitä mieltä, että tapauksessani on tapahtunut hoitovirhe. Ymmärrän hyvin lääkärin huolta ajatuksieni "hajanaisuudesta" verrattuna, ehkä johonkin "normaaliin" tasapainoisempaan ihmiseen. En koe kumminkaan olevani ihan perus tasamaan tallaaja. Olen työni lisäksi myös, taiteilija, Rap-muusikko, piirtäjä, tanssija, maailmanmatkaaja, näyttelyäkin osaan, urheileva ja perusluonteelta sosiaalinen nuorimies, sun muuta. Olen aina kulkenut omia polkujani. Se että ajatukseni ja puheeni voivat tuntemattoman korvaan joskus huolestuttavilta, ilmeisesti psykoottisuuden oireeksi laskelmoi lääkäri,  ei välttämättä tarkoita että huoli olisi tarpeellista, vai? Mukavan se on, että huolehditaan, mutta osaan jo elämääni elää, uskokaa pois. Olen empaattinen ihminen. Tykkään työssäni olla lasten ja nuorten kanssa (aikuiset joskus hankalia :/ ). Nautin pelata, opettaa, leikkiä ja käyttää luovia taitojani, sekä "tutkivaa katsettani" niin työssäni, kuin vapaa-ajalla. Teen työn...

Olen ollut nyt 5 päivää Oulun mielisairaalassa, tarkkailuosastolla. Menin hakemaan töistä sairaslomaa, energiatasoni olivat olleet kolmisen viikkoa koholla, ihan perus hyvä fjiilis niinsanotusti. Ajattelin että nyt olisi pitkästä aikaa hyvä tehdä: laulun sanoja, urheilla, tavata tuttuja pitkästä aikaa (varsinkin isääni, joka on Helsingissä laitoksessa) ja käyttää aikani muihin itselleni tärkeisiin asioihin. Terveellisen elämän kulmakiviä koota taas laiskemman vaiheen jälkeen. Luulin hakevani nopeasti sairaslomalapun ja palaan jatkamaan runon kirjoittamista, jota olin koko yön melkein työstänyt. Olin aika ärtynyt ja väsynyt astellessani terveyskeskukseen, täynnä luomisen vimmaa, ajatukseni vielä runossa, joka maailman kylmyydestä kertoi. TK lääkäri meinasi noin parin minuutin juttelun jälkeen, ettei anna minulle lomaa, vaan määrää minut tarkkailuun mielisairaalaan, kai nopeasti päällelaittamani vaateparsi ja nopea ajatuksenriento olivat liian erikoista hänen makuun, Vastustin ideaa,...