Vanhempi novellin aloitus ja pientä päivitystä.
Hyvin mennöö, mut toki täs ongelmiakin on...
Elo on Miikalla ollut viimeajat aika perustallaamista Ruukissa. Eipä tuo hirveänä huvita kotikonnuilla olla, kun eukkokin on viimein taas löytynyt. Kotona olen siivoillut ja sotkenut, uutta sielunrauhaisempaa sisustusta tehnyt: budhhalais-silkkihuivineen ja rukouslippuineen . Katosta moiset riippuvat. Käsintehtyjä tiibettiläisiä ovat moniväriset silkkikankaani. Kai se joskus Tiibetissäkin pitäisi käydä pyhiinvaellusreissulla, saisi vähän omaan uskoon vahvistusta oikeilta guruilta.
Olen harrastellut: Tietsikkapelejä ( Täl hetkellä pelailen Maailman suurimman pelifirman, Blizzardin joukkueräiskintää nimeltä Overwathch, kova peli on ;) ) Goodvibes on pelinimeni, ja hyviä viboja sitä junnuille koittaa tuoda, kun monesti niin ärtyneenä pelailevat :) D.va pelihahmolla eniten olen tulosta tehnyt, mutta nyt, lentävä enkeli, ehkäpä Mikael... Nimeltä Pharah alkaa sujumaan silleen et homma toimii ;) Noh niille jotka ei tiedä kyseistä peliä niin laitan linkin, missä pelihahmot käydään läpi tossa: https://www.youtube.com/watch?v=Qi69aTLYF8E ... Jotakin semmosta.
Räppien kirjoittamista ja lausumista on tullut myös tehtyä, jospa tässä kuukauden sisään nauhottelemaankin loruja pääsisi.....onhan tässä taas odotettu.... naapureiden kanssa jutustelua ja internetsin ihmeellistä maailmaa olen tutkiskellut. Hyvin perusrutiineillani olen siis keitaassani kikkaillut.
Aika tylsän harmaaltahan tuo on Ruukissa tuntunut......Töihin paluu aiheuttaa ahdistusta....en tiedä olenko vielä valmis hommia aloittamaan, vielä on tämän kokemuksen jälkeen liikaa vihaa kehossani. Keneltä täs lisää sairaslomaa uksaltaa edes hakea, kun viime kerta meni kuukauden istumiseksi suljetulla, huoh....Rahaongelmia tietenkin kanssa on 710 euron lasku osastoajasta ja sun muut laskut painaa päälle...huoh raha :/
Laitetaanpas tähän novellin aloitus jonka viitisen vuotta sitten tein...tommosta suoraan juha vuorisen juoppohullu tyyliä...nii et joo tiiän, olen kopsannut tyylin ;)
Toppilan janarit ( tai keksikääpä parempi nimi tälle tarinalle? )
Herään alakerran goottimuijan huutoon, kai se jonkinsortin orgasmi on, mutta kuulostaa ihan pokemon-animaatioiden dubatulta taisteluhuudolta. -kutsun sinut Picatchu! Perkele! pitäisiköhän mennä kylään ja vedellä läskiä goottia ja sen ruipeloa poikakaveria pataan kunnolla ja sanoa ” Jos ei meno hiljene, voi jengi luulla et täällä harrastetaan eläinrääkkäystä!”. Ei taitaisi avautua heille, joten jätän ajatuksen asteelle homman, vielä. Kaivan taskustani puhelimen, vartin yli 11 aamulla. Eilen on näköjään tultu oltua liikenteessä kun vaatteet ovat edelleen päällä, muisti pois, kädet tärisevät ja nokka tuntuu hieman hierotulta. Asetan päivän ensimmäisiksi tavoitteiksi kahvinkeiton, suihkun ja runkkauksen.
Suihkuhuoneen peilistä huomaan että hieman verta on kuivunut nenän alapuolelle ja leukaan. Samalla muistan jotain eilisen illan piccolo-grillin jonosta, makkaraperunoista ja viisikymppisestä, kaljusta äijästä. Ei tainnut pitää vertauksestani johon liittyi majoneesin ja erään miehisen eritteen samankaltaisuus sian naamalla. Kaveristani, Jimistä ei ollut tilanteessa paljon apua. Tämä taivaanlahja hameväelle koetti toteuttaa Karate kidistä tutuksi tullutta kurkipotkua, sillä lopputuloksella että löysi itsensä henkeä haukkovana asfaltilta. Saatanan sankari, no ainakin muilla grillijonossa oli hauskaa.
Katsellessani peiliä huomaan ajattelevani ulkonäköäni. 165-senttiä laihaa miestä, lukuunottamatta nesteytyksen aiheuttamaa pulleutta navan seudulla. Entiset lyhyet ja tummat rastat ovat muuttuneet joksikin surffaritukan ja linnunpesän risteytykseksi. Tällaisella habituksella on käytännössä vedettävä aika iloisen letkeää roolia, jos toivoo menestystä naisrintamalla. Eipä ole ollut hurraamista viime aikoina sillä osa-alueella. Nykäisen suihkun jälkeen kulahtaneet farkut ja vielä ”tarpeeksi puhtaan” t-paidan päälle.
Kahvia ja röökiä nauttiessani hätkähdän ovikellon pirahdukseen. Oven takana seisoo kaksi harmaisiin pukeutunutta rillipäätä. ”Päivää, joko olet ottanut Jessen sanat sydämeesi?” ensimmäinen äijä kysyy. Nostan toista kulmakarvaani. ” Ai, Parolan Jessenkö?”. Ukot vilkaisevat toisiaan. ”Ehei, vaan vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanat?”. Takana oleva imurikauppias tunkee käteeni lehteä, jossa on kuvia ihmisistä hymy perseessä. Puolinokkela vastaukseni jää kesken, kun Jehovien takaa kuuluu Jimin ölinä. ”Ressu!, joko o hyvä pössis?” Jimi patsastelee seinäruusujen väliin, laittaa kädet kummankin olkapäille ja kysyy lässyttäen: ”Haluaako pojat tulla sisälle polttelemaan suitsukkeita?”. Vedän yhdellä liikkeellä Jimin sisälle samalla sulkien oven. Taitaapi olla sunnuntai kun kiertosaarnaajat ovat rappukäytävääni eksyneet.
” Jaa, sinä olet sitten jo aamulle kerennyt heräämään?”. Kysyn Jimiltä vittuuntuneena. ” No pikkuhilijaa, Vittu! kauhee mökä pääsi yheltä kissalta ku panin sitä”. Jimi esitteli jotain cowboymaisia panoliikkeitä vaateripustin kädessään. ”Siis kauhee kirkuminen, Lähin vasta sen kämpiltä ja ulos mennessäni huomasin et jumalauta sehän asuu Toppilassa, samassa talossa, kerrosta alempana ku jätkä”. Painoin käden naamalleni ja sain suustani vain sanat ”Just, vai oikeen kissa?”. Olohuoneeseen siirtyessämme mietin, että taisi runkkaaminen jäädä myöhemmälle.
Nauttikaahan talvesta ja menkää näinä harvoina aurinkoisina kesäpäivinä ulos temmeltelemään ;)
Elo on Miikalla ollut viimeajat aika perustallaamista Ruukissa. Eipä tuo hirveänä huvita kotikonnuilla olla, kun eukkokin on viimein taas löytynyt. Kotona olen siivoillut ja sotkenut, uutta sielunrauhaisempaa sisustusta tehnyt: budhhalais-silkkihuivineen ja rukouslippuineen . Katosta moiset riippuvat. Käsintehtyjä tiibettiläisiä ovat moniväriset silkkikankaani. Kai se joskus Tiibetissäkin pitäisi käydä pyhiinvaellusreissulla, saisi vähän omaan uskoon vahvistusta oikeilta guruilta.
Olen harrastellut: Tietsikkapelejä ( Täl hetkellä pelailen Maailman suurimman pelifirman, Blizzardin joukkueräiskintää nimeltä Overwathch, kova peli on ;) ) Goodvibes on pelinimeni, ja hyviä viboja sitä junnuille koittaa tuoda, kun monesti niin ärtyneenä pelailevat :) D.va pelihahmolla eniten olen tulosta tehnyt, mutta nyt, lentävä enkeli, ehkäpä Mikael... Nimeltä Pharah alkaa sujumaan silleen et homma toimii ;) Noh niille jotka ei tiedä kyseistä peliä niin laitan linkin, missä pelihahmot käydään läpi tossa: https://www.youtube.com/watch?v=Qi69aTLYF8E ... Jotakin semmosta.
Räppien kirjoittamista ja lausumista on tullut myös tehtyä, jospa tässä kuukauden sisään nauhottelemaankin loruja pääsisi.....onhan tässä taas odotettu.... naapureiden kanssa jutustelua ja internetsin ihmeellistä maailmaa olen tutkiskellut. Hyvin perusrutiineillani olen siis keitaassani kikkaillut.
Aika tylsän harmaaltahan tuo on Ruukissa tuntunut......Töihin paluu aiheuttaa ahdistusta....en tiedä olenko vielä valmis hommia aloittamaan, vielä on tämän kokemuksen jälkeen liikaa vihaa kehossani. Keneltä täs lisää sairaslomaa uksaltaa edes hakea, kun viime kerta meni kuukauden istumiseksi suljetulla, huoh....Rahaongelmia tietenkin kanssa on 710 euron lasku osastoajasta ja sun muut laskut painaa päälle...huoh raha :/
Laitetaanpas tähän novellin aloitus jonka viitisen vuotta sitten tein...tommosta suoraan juha vuorisen juoppohullu tyyliä...nii et joo tiiän, olen kopsannut tyylin ;)
Toppilan janarit ( tai keksikääpä parempi nimi tälle tarinalle? )
Herään alakerran goottimuijan huutoon, kai se jonkinsortin orgasmi on, mutta kuulostaa ihan pokemon-animaatioiden dubatulta taisteluhuudolta. -kutsun sinut Picatchu! Perkele! pitäisiköhän mennä kylään ja vedellä läskiä goottia ja sen ruipeloa poikakaveria pataan kunnolla ja sanoa ” Jos ei meno hiljene, voi jengi luulla et täällä harrastetaan eläinrääkkäystä!”. Ei taitaisi avautua heille, joten jätän ajatuksen asteelle homman, vielä. Kaivan taskustani puhelimen, vartin yli 11 aamulla. Eilen on näköjään tultu oltua liikenteessä kun vaatteet ovat edelleen päällä, muisti pois, kädet tärisevät ja nokka tuntuu hieman hierotulta. Asetan päivän ensimmäisiksi tavoitteiksi kahvinkeiton, suihkun ja runkkauksen.
Suihkuhuoneen peilistä huomaan että hieman verta on kuivunut nenän alapuolelle ja leukaan. Samalla muistan jotain eilisen illan piccolo-grillin jonosta, makkaraperunoista ja viisikymppisestä, kaljusta äijästä. Ei tainnut pitää vertauksestani johon liittyi majoneesin ja erään miehisen eritteen samankaltaisuus sian naamalla. Kaveristani, Jimistä ei ollut tilanteessa paljon apua. Tämä taivaanlahja hameväelle koetti toteuttaa Karate kidistä tutuksi tullutta kurkipotkua, sillä lopputuloksella että löysi itsensä henkeä haukkovana asfaltilta. Saatanan sankari, no ainakin muilla grillijonossa oli hauskaa.
Katsellessani peiliä huomaan ajattelevani ulkonäköäni. 165-senttiä laihaa miestä, lukuunottamatta nesteytyksen aiheuttamaa pulleutta navan seudulla. Entiset lyhyet ja tummat rastat ovat muuttuneet joksikin surffaritukan ja linnunpesän risteytykseksi. Tällaisella habituksella on käytännössä vedettävä aika iloisen letkeää roolia, jos toivoo menestystä naisrintamalla. Eipä ole ollut hurraamista viime aikoina sillä osa-alueella. Nykäisen suihkun jälkeen kulahtaneet farkut ja vielä ”tarpeeksi puhtaan” t-paidan päälle.
Kahvia ja röökiä nauttiessani hätkähdän ovikellon pirahdukseen. Oven takana seisoo kaksi harmaisiin pukeutunutta rillipäätä. ”Päivää, joko olet ottanut Jessen sanat sydämeesi?” ensimmäinen äijä kysyy. Nostan toista kulmakarvaani. ” Ai, Parolan Jessenkö?”. Ukot vilkaisevat toisiaan. ”Ehei, vaan vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sanat?”. Takana oleva imurikauppias tunkee käteeni lehteä, jossa on kuvia ihmisistä hymy perseessä. Puolinokkela vastaukseni jää kesken, kun Jehovien takaa kuuluu Jimin ölinä. ”Ressu!, joko o hyvä pössis?” Jimi patsastelee seinäruusujen väliin, laittaa kädet kummankin olkapäille ja kysyy lässyttäen: ”Haluaako pojat tulla sisälle polttelemaan suitsukkeita?”. Vedän yhdellä liikkeellä Jimin sisälle samalla sulkien oven. Taitaapi olla sunnuntai kun kiertosaarnaajat ovat rappukäytävääni eksyneet.
” Jaa, sinä olet sitten jo aamulle kerennyt heräämään?”. Kysyn Jimiltä vittuuntuneena. ” No pikkuhilijaa, Vittu! kauhee mökä pääsi yheltä kissalta ku panin sitä”. Jimi esitteli jotain cowboymaisia panoliikkeitä vaateripustin kädessään. ”Siis kauhee kirkuminen, Lähin vasta sen kämpiltä ja ulos mennessäni huomasin et jumalauta sehän asuu Toppilassa, samassa talossa, kerrosta alempana ku jätkä”. Painoin käden naamalleni ja sain suustani vain sanat ”Just, vai oikeen kissa?”. Olohuoneeseen siirtyessämme mietin, että taisi runkkaaminen jäädä myöhemmälle.
Nauttikaahan talvesta ja menkää näinä harvoina aurinkoisina kesäpäivinä ulos temmeltelemään ;)
Kommentit
Lähetä kommentti