Kuolettavan tylsää...
Päivät kuluvat hitaasti. Toimintaa ei juuri osastolla ole ja osa päivätoiminnoista perutaan milloin mistäkin syystä. Biljardin peluu mahdollisuutta sai taas koko päivän kysellä: katsotaan myöhemmin, ei vielä kuului vastauksena pitkin päivää. Onneksi samanikäinen naishoitaja oli vuorossa ja lähti äijiä biljardia pelaamaan viemään. Mainitsin hänelle, että 80-luvulla, kun äitini oli hoidossa oli hoito parempaa: lentopalloa, ruuan tekemistä, normaaliin elämään tuudittamista ja ennenkaikkea asiakkaisiin uskomista ja ihmisen uskoa omaan itseensä ja jaksamiseensa koetettiin lisätä (positiivista psykologiaa varmaan nykytermeillä, tervettä järkeä). Hän sanoi että näin hänestäkin on: julkinen terveydenhoito on mennyt kovasti takapakkia. Täysin retuperällä näyttää olevan, suosittelen yksityisiä hoitomuotoja tämän kokemuksen jälkeen kaikille. Resurssit eivät varsinkaan kaupungeissa ole pysyneet perässä tarpeeseen nähden . Toimintamallit ovat pysyneet kankeina, eivätkä palvele nykyistä nopeasti m...