A man in love in Amsterdam, Damn!

Kävimme siis viiden päivän inspiraatiolomalla Amsterdamissa. Tässäpä nopea yhteenveto reissusta.

Loman alku alkoi kiirehtien, minun piti juosta Imatran rautatieasemalle aamulla´nopeasti, että ehtisimme Helsingin junaan. Juna oli jo lähdössä, mutta sain kaksi minuuttia pidempään pidettyä junaa asemalla, että uusi ja ihana rakkaani Linh kerkeäsisi myös kyytiin. Tapasimme uuden vuoden yönä Helsingin rautatieasemalla. Katuvalon alla hän oli: Hymy, niin suupielissä, kuin noissa tummanruskeissa, sydämiä sulattavissa mantelisilmissä. Pieni, iloinen ja jopa liiankin suloinen pakkaus. Ei siinä Miikka pojan mitään auttanut, ei siinä ukot ollut mitään muuta mahollisuutta, jos ymmärrätte. Pakkohan se oli jututtamaan mennä, ei muuta kuin hymykin omille huulille ja rohkeasti kohti valoa kävi tieni. Tuntui, että kaikki solahti kohdilleen kivuttomasti, kuin vesi. Noin vartin ehkä kerkesimme jutella ja jollain ilveellä puhelin numeronkin prinsessalta sain reissuvihkooni. Ei pusuja, ei mitään semmoista nyt tietenkään ensi minuuteilla.

Imatralla asui, yliopistossa opiskeli nuori nainen siellä vaihtarina. Yhden yön vietin vielä Helsingissä, käytännön asioita hoidellessa, mutta sitten veri alkoi vetämään niin kovasti itään, imatralle, että kysyin tekstiviestillä joskopa reissumies voisi pari yötä sohvalla Imatralla viettää.....Sohvalla, hah...Jätkät tietää...mitä täl viestil haettiin, no kaippa naisetkin tietää, en tiedä kyl tiesinkö itsekkään :). Tammikuun 2. päivän iltana sit pölähdin Imatralle ja arvatkaapa oliko nykyinen prinsessani vastassa.... -No eipä tietenkään ollut!  Vartin siinä kerkesin päivitellä ja kirota tämän reissun vaikeutta, prkl! Imatraltako täs pitää tiistai yönä nyt yöpaikka keksiä yhtäkkiä, hohhoijjaa....huoh.

Mutta sieltäpä hän sitten saapui valloittava hymy kasvoillaan. Halasimme ja lähdimme kulkemaan pimeässä talvi-illassa kohti opiskelija-asuntoja. No pitkä tarina pakettiin ja rakastuimme toisiimme.  Ainakin minä rakastuin palavasti ja niin hänkin puheiden perusteella, mutta naisistahan nyt ei niin tarkkaan koskaan tiedä... ;)

Amsterdamissahan olen pyörinyt aika paljon, varmaan 5 reissua nyt takana ja 2001 olin 3kk vaihto-oppilaanakin Hollannissa. Henkiseltä kodiltani Hollanti monesti tuntuu minusta, taiteilija tykkää vapaudesta ja Suomessa monesti tuntuu niin ylhäältä johdetulta turvakypäräkansan hommalta jutut, että mukava näin lähellä Suomea on paikka, jossa taiteilijoita on kautta aikojen paremmin ymmärretty kuin jossain jumalan selän takana. Pahoittelen, jos äsköiset lauseeni pahoitti jonkun mielen, olen vain rehellinen tässä tunteistani.

Aloitimme seikkailumme Damissa hyvällä kahvilla tyylikkäässä ja vanhassa kahvilassa rautatie-aseman vieressä. Kiertelimme aikamme keskustassa, kunnes viimein saavuimme 3km päähän kaakkoon rautatieasemalta hostellillemme. Vastassa oli äreä pitkä ja tumma nuorimies, joka oli suuttunut, kun saavuimme pari tuntia myöhemmin hostellillemme, mitä olimme nettiin saapumisajaksemme sanoneet, Ammattitaidottomin hostellin pitäjä mitä tähän mennessä olen damissa tavannut. Tai no vihaisin ainakin. Parin hengen huone oli perus damin tasoa, yläkerroksessa oli pieni yhteinen keittiö, jonka jätin hetkeksi huonompaan siivoon ja hetihän hostellin pitäjältä tuli huutoa ja valitusta asiasta. 100 euron pantti piti jättää saapuessamme hostelliin ja senhän hän halusi itsellään lopuksi pitää koetusta kärsimyksestä palkkana, sain 25 euroa takaisin kun hain sovintoa, itselleen varmasti rahat otti, vaikutti semmoiselta kaverilta. Seuraavana päivänä vuokrasimme sitten yhden polkupyörän jonka tarakalla Linhiä ympäri kyliä kuskailin. 8 euroa per päivä oli pyörä ja minusta se onkin näppärin tapa liikkua Damissa, pyöräkaistalla saa paukuttaa kovaa vauhtia ja pieniä katuja on näppärin kikkailla munamankelilla. Pyörätkin kulkevat kuin unelma hollannissa, kyl pyörämaassa hyviä pyöriä osataan tehdä.

Vaeltelimme siis pyörän kanssa pitkin Damin katuja, pysähdyimme kahviloihin, liikkeisiin sun muuhun jos jotain kiinnostavaa näkyi ja näkyihän sitä. Väilillä hieman hukassakin pyöräilin, mutta ei Damissa koskaan voi kunnolla eksyä jos neuvoa osaa kysyä. Noin 3 vaatekertaa ostin: 2 takkia 3 t-paitaa, kaksi villapaitaa pipon ja housut, halvalla tietenkin, eihän täl nuuskamuikkusella massia koskaan liikaa tahdo olla. Museoita tai mitään maksullisia nähtävyyksiä emme käyneet katsomassa, olen jo aikalailla suurimmat setit damissa jo aikaisemmilla matkoillani kokenut. Jutustelimme paljon niin turistien kuin paikallisten kanssa, hauskoja juttuja pääasiassa. Söimme kuin kuninkaat, välillä ravintoloissa, välillä kokkasin keittiössä, valkohomejuustoa, possua, riisinuudeleita, milloin mitäkin. Ostelin vähän buddhalaisuus rekvisiittaa kotiini, korukiviä ja turistikrääsää tuliaisiksi. Matkaväsymys alkoi loppua kohti painaa ja ärtymys nosti päätään. ENsimmäinen riitakin tuli rakkaani välille loppulomasta. Kaikki kuitenkin nyt aika hyvin ja riidat sovittu. Linhillä nousi kuumekkin kesken reissun ja energiatasot olivat aika alhaalla, kun taas itsellä energiaa riitti muillekkin jakaa ja pienissä punaviini hiprakoissaan voin välillä käyttäityä aika kusipäisestikkin käyttäytyä, vielä on opittavaa sillä saralla täl ukolla.

Viimeisen yön valvoimme kokonaan, kun lentomme lähti aamulla kello 7. 11 aikaan tiemme erosivat tikkurilan rautatieasemalla, kyyneliäkin erotessamme näkyi. Kaksi viikkoa yhdessäoloa palavasti rakastuneena oli ohi :( Kai se loogisesti on järkevää antaa vähän ilmaakin suhteelle välillä, varsinkin kun aloimme ärtyilemään toisillemme, mutta tunne kyl sanoi et: Mitä nä nyt jonnekkin pohjoiseen maalle yksinäisyyteen karkaat? Tuossahan se sun kuningatar on, ihan silmiesi edessä, ei muuta kuin Imatralle sen mukana niin kyl se elo hyväksi sillä muuttu. Toki tauon pitäminen hetkeksi olikin enemmän Linhin idea ja ymmärrän hyvin syyn. Ompa tuota käytännön asioita kotonani hoidettavana. Ja lompakkoni unohdin damin rautatie aseman ruokakauppaan, huoh....ei hyvä..., aina sitä reissulla jotain katoaa, mut miksi sen piti olla taas lompakko....kiitos kaikkeus, eipä tässä haasteita olekkaan hetkeen ollut....eipä vissiin. noh jospa se löytyy sieltä, hankalapa toi on olla kun ei tililtä saa rahoja nostettua, noh lompakon takaisin hommaaminen siis seuraava haasteeni. Pitäkäähän itsenne immeisinne ja rakkautta kaikille, nyt on sitäkin syämmessäni ihan jaettavaksi asti. Serkku kiittää : - PEACE!