Pappani sotamuisto Suomen 100-vuotispäivänä

Muistelkaamme sodan käynyttä sukupolveamme näin juhlallisena päivänä.

Kävin isoisääni moikkaamassa muutoma vuosi ennen hänen poismenoaan Isterintiellä. Tehtyämme kävelylenkin hänen kotitalon ympäri uskalsin kysyä, jos hän muistaa sodasta jotain tarinoita? Tiesin ettei pappa ollut puhunut sodasta kenellekkään suvusta ja olisi harmi jos tarinat jäisivät ikuisesti mysteeriksi. Tässä toinen niistä.

Kapteeni antoi nuorelle Antti Tervolle tehtävän. "Venäläisillä on bunkkeri noin 10 kilometrin päässä. Hiihdä sinne ja kivääri saa alkaa laulamaan vasta kun on vähintään 3 ryssää ulkosalla. Ei yhtä tai kahta, vaan vähintään kolme. -Saitteko?" Antti vastasi rauhallisesen tyyliinsä "Selvä, sain!"
Talvisodankäynnissä Suomalaisilla oli tapana että hiihtolatu ei saa olla liian ilmeinen, koska muuten ryssä voi seurata latua ja näin ollen päästä helposti perusleiriin. Tapana oli hiihtää useita hämäys latuja ja peittää oikea jälki perässään. Tervon Antti ymmärsi hiihtosuksiensa tekemän jäljen merkityksen, ja näin ollen saapui vasta 2 tunnin jälkeen Venäläisen bunkkerin läheisyyteen
Antti valitsi koivun mistä oli hyvä näkyvyys bunkkerin oviaukkoon ja valkoiset vaatteet päällään hän kiipesi noin kymmenen metrin korkeuteen. Sitten alkoi piinallisen pitkä odotus. Tupakkia paloi kun Antti odotti milloin tulee vähintään 3 maalia, joloin voi suorittaa tehtävänsä. Venäläisiä kävi tasaisin väliajoin tupakalla ulkona, mutta kaikki joko yksin tai kaverin kanssa. Noin kahden tunnin piinallisen odotuksen jälkeen tuli bunkkeristä 3 venäläistä ulos. Antti sammutti tupakkansa, latasi pystykorvan, otti tukevan tarkka-ampujan asennon ja alkoi tähtäämään. Kun hän oli varma onnistumisestaan kaikui pystykorvan ääni metsässä. 3 nopeaa laukausta, 3 kuollutta Venäläistä ja nopeasti alas puusta.
Metsäsukset nopeasti kumisaappaisiin kiinni ja nopeasti pois paikalta. Paluumatka sujuikin adrenaliinin virratessa nopeammin kuin menomatka. Leiriin päästyään Antti ei kerennyt suksiaan edes ottaa pois, ensin oli käytävä kapteenin juttusilla. - Tehtävä suoritettu. Vastausta ei Antti kertonut, mutta veikkaan että kapteeni on suunilleen vastannut. - hieno homma, pieni hymyntapainen huulillaan. Lomaakin muistaakseni Antille herui tapauksen johdosta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhempi novellin aloitus ja pientä päivitystä.

 Hyvin mennöö, mut toki täs ongelmiakin on... Elo on Miikalla ollut viimeajat aika perustallaamista Ruukissa. Eipä tuo hirveänä huvita kotikonnuilla olla, kun eukkokin on viimein taas löytynyt.  Kotona olen siivoillut ja sotkenut, uutta sielunrauhaisempaa sisustusta tehnyt: budhhalais-silkkihuivineen ja rukouslippuineen . Katosta moiset riippuvat. Käsintehtyjä tiibettiläisiä ovat moniväriset silkkikankaani. Kai se joskus Tiibetissäkin pitäisi käydä pyhiinvaellusreissulla, saisi vähän omaan uskoon vahvistusta oikeilta guruilta. Olen harrastellut: Tietsikkapelejä ( Täl hetkellä pelailen Maailman suurimman pelifirman, Blizzardin joukkueräiskintää nimeltä Overwathch, kova peli on ;) )  Goodvibes on pelinimeni, ja hyviä viboja sitä junnuille koittaa tuoda, kun monesti niin ärtyneenä pelailevat :) D.va pelihahmolla eniten olen tulosta tehnyt, mutta nyt, lentävä enkeli, ehkäpä  Mikael... Nimeltä Pharah alkaa sujumaan silleen et homma toimii ;) Noh niille jotka ei tiedä ...
Lue lisää

Helvetistä taivaaseen?

Vihdoin, kahden ja puolen viikon jälkeen, pääsin tuolta 81 tarkkailuosaton loukosta tänne psykoosiosastolle, jossa vasta oikea arviointi tehdään. Tälle osastolle pitikin alunperin päästä mahdollisimman nopeasti, mutta kun tilaa ei ollut, jouduin tuolla "säilössä" odottelemaan ihan turhaan. Mielenterveys oli välillä koetuksella, mutta hyvähän se on välillä vähän koettelemuksiakin olla, ettei laiskistu liikaa ;) Minun piti itse neuvoa hoitajia ottamaan tän 87 lääkäriin yhteyttä ja sitten vasta paikka aukeni täältä.... Melko hommaa, jos ammattilaisia pitää opettaa työnsä tekemään, että asiat alkavat rullaamaan....   oi voi  :( ,     kai tämä näppärämminkin voisi pyöriä, mut mitäpä minä mitään mistään tiedän. Lääkitykseni tuplattiin normaalista, kyl 800 mg ketipinoria on itselle aika norsun annos, aamut ovat aika vaikeita ja suu kuiva kuin beduiinin sandaali. Lekurihan ei minua uskonut ja diagnisoi vittuuntumiseni tilanteesta joksikin psykoosin oireeksi tai vastaavaa. ...
Lue lisää

Pikkaisen itsestäni

Synnyin vuonna 1980 Ouluun. Vanhemmilla kummallakin oli mielenterveydenhäiriöitä ja he erosivat kun olin neljä. Ensimmäinen lapsuudenmuistoni on 4v. kun äitini otti leipäveitsen ja vihoissaan ajoi isäni ulos talosta. Isä otti minut ns. turvatyynyksi rinnallensa. Eipä siinä, äiti vain pelotteli, kun ei saanut isääni muuten enää uskomaan. 4-11v. Oli lapsuuteni onnellinen isän kanssa. Vanha tupa Oulujoen rannalla, vanha Zetori, kaalipelto, nuotiotulella poika oppi isän opastuksella ruokaa tekemään yms. Kuljin 2 luokasta asti ympäri Oulua pyörälläni, isä luotti mikäs siinä, oli opettanut neuvoa kysymään, jos eksyi ja niin sitä "reissumieheksi" jo pienenä oppi. Paras kaverini Tuomas oli vuotta vanhempi, rikkaasta perheestä, taivaskanavia, nintendo, commadore 64 jne. pelit ja pensselit. Tuomas osasi jo toisella luokalla paremmin englantia , kuin suurin osa vanhemmasta väestä. Tuomas ei ollut liikunnallinen, joten pelasimme kahdestaan paljon fantasia ja roolipelejä, hän maalasi mini...
Lue lisää